Tsetsenian sodassa lapsensa tai puolisonsa menettäneitten äitien  juhlassa Vieno Viitakare piti juhlapuheen. Hän lähetti siitä kopion meille ja loppuun hän oli lisännyt terveiset " Kiitos, että olette olemassa, Näpsäkät Näpit ja että olemme löytäneet toisemme."

 

Kuvissa juhlan runsas lahjapöytä ja venäläisten kiitokseksi antama komea kunnikairja

Nämä terveiset kuuluvat kaikille, jotka osallistuivat lapasten neulomiseen. Tässä Vienon puhe luettavaksenne:

Odotetut ja toivotut juhlavieraamme- äidit

Kun kuulimme, että Viipurin kaupunki ja sosiaalikeskus järjestävät juhlaa äideille, jotka ovat menettäneet poikansa tai puolisonsa Tsetsenian sodassa, halusimme tulla mukaan tähän juhlaan äiteinä ja isoäiteinä.

Menetykset ovat yhtä raskaita tapahtuivat ne missä maanosassa tahansa: Euroopassa, Amerikassa. Kun tieto juhlaan osallistumisesta levisi, alkoi tapahtua. Järvenpään Näpsäkät näpit kutoivat sukkia. Jokaisen sukan jokaiseen silmukkaan on kudottu lämmin ajatus teille. Heiltä tulee myös tervehdys kädestä käteen lapasten mukana.

Suomessa on myös " nettineulomo", jossa ympäri Suomea on neulottu lapaset teille. Pornaisten martat, joita on myös mukana täällä, ovat kutoneet teitä varten Äiti-teresa peitot, joihin me tänään kiedomme teidät. Ystävät tiesivät Vienon kammarin yhteyksistä Viipuriin ja nyt me olemme täällä, tässä juhlassa.

Lisäksi tuomme pienen tuliaiskassin, jossa on myös kynttilä. Sanotaan, että on parempi sytyttää tuli kuin kirota pimeyttä. Tuli luo valoa. Se lämmittää ja valaisee. Lisäksi kynttilän valo ei vähene, vaikka jaamme siitä valoa toisillemme. Kun sytytämme kynttilän, tiedämme toisistamme vähän enemmän ja sydämelliset ja lämpimät lohdutuksen ajatukset virtaavat välillämme.

Viipurin alueella eri ikäisten ihmisten ; vauvojen, vaarien ja mummojen kohtaamiset ovat luoneet keskellemme ystävyyttä, yhteyttä ja rakkautta. Aina kun hyvästelemme, joko nuoria äitejä tai ystäväämme 90-vuotiasta isoäitiä, tiedämme, että on olemassa toivon näkökulma toisesta tulevaisuudesta. Saamme uskoa, toivoa ja rakastaa.Suurin näistä kaikista on kuitenkin rakkaus.

Kiitos, että saimme olla " Lohdutuksen hetki "- juhlassa mukana. Toivon, että yhteytemme voisi jatkua vaikka ryhmänä ensi kevään aikana.Toivon myös, että tämä hetki yhdistää- teitä äitejä ja että teille avautuu jatkossa mahdollisuus jakaa kokemuksia myös keskenänne.